&

Perustili

Tie kannustavaan ja läpinäkyvään sosiaaliturvaan – verkkoartikkeli ja ideapaperi

Samaa kaikille vai vaikuttavaa jokaiselle?

Liisa Björklund

Teknologia mahdollistaa nykyistä kohdennetummat kannustimet, jotka lisäävät ihmisten omaehtoisuutta ja työllistymismahdollisuuksia. Tulevaisuudessa tekoäly voi “lempeästi tuuppia” nuoria töihin.

Sosiaaliturvajärjestelmämme on rakennettu aikana, jolloin työmarkkinat olivat on/off. Töissä joko oltiin tai ei oltu. Tällainen statuksen todisteluun perustuva järjestelmä on edellyttänyt paljon byrokraatteja paljon ammattilaisia käyttämään aikaansa selvittelytyöhön. Tämä on tarkoittanut usein “samalla kauhalla kaikille”-periaatteen toteuttamista.

Kannustavuuden näkökulmasta tämä on ongelmallista. Kannustimet toimivat sitä tehokkaammin, mitä paremmin ne osuvat yksiin kansalaisen omien intressien kanssa. Kannustin muuttuu pakoksi tilanteessa, jossa sen osoittamat toimintavaihtoehdot eivät ole kannustettavan intressien mukaisia. Mitä suurempi vapaus ihmisellä on valita itselleen tärkeitä asioita, sitä suuremmalla todennäköisyydellä hän toimii myös yhteiskunnan kannalta toivotulla tavalla.

Digitalisaatio mahdollistaa yhteiskunnan kannustinjärjestelmien merkittävän tehostamisen.

Tekoälyä hyödyntämällä ihmisten yksilölliset intressit ja elämäntilanteet voitaisiin ennakoida nykyistä tarkemmin ja kohdentaa resursseja tämän tiedon perusteella.

Suomessa on valtavasti tietoa nuorista ja heidän koulutus- ja urapoluistaan. Rekisteridatan pohjalta voidaan ennustaa kunkin yksilön työllistymistodennäköisyyksiä. Sieltä voidaan tunnistaa myös merkittävimmät syrjäytymisen riskit ja kannustinloukut.

Rekisteridata kertoo, että 85 prosenttia nuorista kannustuu toimimaan yhteiskunnan kannalta hyödyllisellä tavalla, he suorittavat kohtuuajassa tutkinnon ja siirtyvät työmarkkinoiden palvelukseen. Heillä on kykyä hyötyä julkisista palveluista ja tuista tarkoituksenmukaisesti, lisäksi useimmat heistä saa tukea vanhemmiltaan ja lähiverkostoiltaan.

Noin viidesosa nuorista tarvitsee jossakin vaiheessa tukea saavuttaakseen riittävän koulutustason ja työllistyäkseen. Heillekin yhteiskunnan peruspalvelut ovat monilta osin riittäviä mutta lisätuen saamiseksi on nähtävä vaivaa. Esimerkiksi mielenterveyden ongelmiin avun saaminen on erittäin vaikeaa, mistä syystä monen nuoren ahdinko pitkittyy ja riski syrjäytyä kasvaa. Heidän työllistymistodennäköisyytensä laskee merkittävästi ajan kuluessa.

Alle kymmenellä prosentilla nuorista ei mene kovin hyvin. Näille nuorille on kasautunut useampia riskitekijöitä elämässään, eikä vanhempien ja lähiverkoston tukea ole aina saatavilla. Heidän työllistymistodennäköisyytensä on heikko, voidakseen hakeutua työmarkkinoille on ensin laitettava arki kuntoon.

Tiedämme näiden nuorten elämänpolkujen kriittiset käännekohdat, joissa oikein asetetuilla kannustimilla voitaisiin ehkäistä syrjäytymistä. Vahvempaa tukea tarvitsevat nuoret olisivat helposti tunnistettavissa huomattavasti nykyistä varhemmin. Esimerkiksi toimeentulotuen saaminen lisää merkittävästi työttömyyden jatkumisen riskiä ja osallistumistulon malli voisi olla ratkaisu tähän kannustinloukkuongelmaan.

Tiedon puute ei siis ole ongelma vaan sen hyödyntäminen tarkoituksenmukaisella ja tietosuojaa kunnioittavalla tavalla. Tutkimusten mukaan automatisoitu tiedonkäyttö lisää vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta, kun inhimilliset arviointivirheet ja osaamisvajeet minimoidaan. Tekoäly voisi muotoilla yhdenvertaiset kriteerit tunnistaa kunkin yksilölliset palvelutarpeet ja ennakoida resursseja niiden perusteella. Tekoäly voisi toimia uutta järjestelmää suojelevana byrokraattina, jolloin asiantuntijat voivat keskittyä tärkeämpään eli kohtaamaan tukea tarvitsevia nuoria.

Lempeä tuuppaus kohti työelämää

Perustilin eetos sopii yksiin käyttäytymistaloustieteessä muotoillun kannustinajattelun (Nudge) kanssa. Sen jonka mukaan myönteisen ”tuuppauksen” eli kannustamisen välityksellä saadaan pakko- ja sanktiokeinoja tehokkaammin haluttuja vaikutuksia.

Suurimmalle osalle nuorista riittävät lempeät tönäisyt opinto- ja urapolulla eteenpäin. Perustili tarjoaisi valtaosalle nuorista helpomman tavan käyttää yhteiskunnan tarjoamaa tukea hyväkseen, he pystyisivät hallinnoimaan itseään koskevaa dataa ja nykyistä itsenäisemmin suunnittelemaan tulevaisuuden polkuaan. Omaehtoisuuden lisääntymisen tiedetään jo itsessään toimivan tehokkaana kannustimena.

Niille, joiden tiedetään tarvitsevan vahvempaa tukea, tarjottaisiin tuuppaajien sijaan rinnalla kulkijoita. Vaikeuksiin joutuneita nuoria ei auteta pakoin eikä sanktioin vaan tarjoamalla ongelmien juurisyyt tunnistavia palveluja. Ihminen kyllä kannustuu koulunpenkille tai työmarkkinoille, kun hänellä on riittävästi uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja osaamiseensa.

Perustilin filosofia on luottaa nuoren kykyyn ottaa vastuuta valinnoistaan ja käyttää resursseja itsensä mutta myös koko yhteiskunnan hyväksi. Oikein suunnattu luottamus on yhteiskunnalle edullinen sijoitus, koska luottamisella on tapana synnyttää luotettavuutta.

Jaa tämä teksti

Liisa Björklund on väitellyt vuonna 2008 kannustamisen moraalista ja Suomessa harjoitetusta aktivointipolitiikasta. Hän on toiminut yli vuosikymmenen erityisryhmien palvelujen kehittämisen johtotehtävissä ja etsinyt vaikuttavia ratkaisuja lasten, nuorten ja perheiden syrjäytymisongelmaan. Tällä hetkellä hän muotoilee vaikuttavuuden mallinnuksia eri organisaatioille, kuten osatyökykyisten työllistymisen vaikuttavuusperusteista työllistymisen mallia kuntakokeiluihin.

Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä huutaa uudistusta

Mauri Kotamäki

Suomalainen sosiaaliturvamalli on ytimeltään toimiva, mutta järjestelmän rakentaminen vuosi vuodelta, kerros kerrokselta on tehnyt siitä monimutkaisen, paikoin sekavan ja epäkäytännöllisen. Tarinan mukaan vanhempainvapaista akateemista tutkimustakin tehneellä henkilöllä oli vaikeuksia ymmärtää, kuinka vanhempainvapaiden kokonaisuus omalla kohdalla toimii. Perustulo- tai perustilimalli parantaisi järjestelmän ymmärrettävyyttä ja vähentäisi byrokratialoukkuja.

Sosiaaliturvamallin sekavuudesta monet ovat samanmielisiä, mutta ristiriitaisempaa on suhtautuminen etuisuuksien velvoittavuuteen. Toisten mielestä vastikkeeton tuki vapauttaa ihmisen, toiset tuntuvat ajattelevan vastikkeettoman rahan olevan tie turmioon. Asian vaikeudesta kertonee se, että vuonna 2019 entinen pääministerimme Juha Sipilä vaikutti kannattavan vastikkeellista perustuloa. Termi on vähän kuin selväpäinen juoppo tai hyväkuntoinen sohvaperuna. Näkemistäni ehdotuksista lähimmäksi vastikkeellista perustuloa tulee Pullin, Pyykkösen ja Pyykkösen perustilimalli, jossa on poimittu osa-alueita niin vastikkeellisuudesta kuin vastikkeettomuudestakin.

Tutkijoiden “perustilimallissa” henkilö pääsee tietyin ehdoin perustilin piiriin, jolloin sosiaaliturvan velvoittavuus ei yksilöä koske. Kun perustilin rahat on käytetty, tippuu henkilö osallistumistulon puolelle velvoittavien aktiivisen työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. Oivallus on yksinkertaisuudessaan erinomainen ja osin ratkaisee yhden sosiaaliturvan keskeisistä jännitteistä: kuinka kohdistaa aktiivisen työvoimapolitiikan toimenpiteitä ihmisiin, jotka toimenpiteistä eniten hyötyisivät tai kääntäen kuinka voidaan helpottaa sellaisten ihmisten byrokratiataakkaa, joille toimenpiteet olisivat vähemmän hyödyllisiä.

Tilimalli selkeyttäisi ja parantaisi kannusteita

Jos saisin itsevaltiaan valtuudet suunnitella sosiaaliturvajärjestelmä tyhjältä pöydältä, perustaisin (sosiaali)tilimallin, jossa vapauden ja vastuun suhde noudattaisi kirjoittajien jakoa perustiliin ja osallistumistuloon. Syitä on monia, mutta keskeisin niistä on järjestelmän kannustavuus. Ei niinkään kannustavuus efektiivisten rajaveroasteiden tai työttömyysloukkujen näkökulmasta, vaan pikemminkin ihmisen oman elämän hallinnan tunteen, yrittäjyyden sekä elinkaariajattelun takia.

Kannustimien näkökulmasta perustili voisi olla kuin turboahdettu perustulo. Nykyinen sosiaaliturva tai perustulo ovat staattisia järjestelmiä siinä mielessä, että tämän päivän toiminta ei (ainakaan merkittävästi) vaikuta tulevaisuuden etuustasoon. Perustulon saa samansuuruisena tänään, ensi kuussa ja vielä ensi vuonnakin. Perustilissä asiat ovat toisin ja kyseessä on tässä mielessä dynaaminen malli. Kaikki tässä hetkessä tehdyt päätökset vaikuttavat perustilin saldoon ja näin ollen jokaisella päätöksellä on aidosti väliä. Jos päätät nostaa sosiaaliturvatililtä nyt vähemmän rahaa, voit tulevaisuudessa nostaa enemmän – ja päinvastoin. Sosiaalietuuksien käyttö järkevöityisi, kun jokainen tilin pennonen olisi aidosti tilin omistajan omaa rahaa. Viisaasti suunniteltuna elinkaariajattelu voi parantaa sosiaaliturvan toimivuutta.

Edellisessä kappaleessa kuvattu elinkaariajattelu toimii tosin vain silloin, kun järjestelmä olisi integroitu eläkejärjestelmään. Perustilin yhdistäminen eläkejärjestelmään voitaisiin tehdä esimerkiksi niin, että osa tilin loppusummasta olisi eläköitymisen yhteydessä mahdollista nostaa rahana ja toinen osa muutettaisiin annuiteetiksi eli kuukausittain maksettavaksi eläkkeeksi. Tällä tavalla itse eläkejärjestelmän perusperiaatteisiin ei tarvitsisi ottaa kantaa uudistuksen yhteydessä.

Perustili kuten perustulokin parantaisi myös yrittäjyyden kannusteita. Nykyinen sosiaaliturva on paitsi epäselvä, myös poissulkeva. Käytännössä ymmärrettävistä, mutta toisaalta epäreilulta tuntuvien syiden takia yrittäjät ovat monin paikoin suljettu sosiaaliturvan ulkopuolelle; sosiaaliturva on suunniteltu lähinnä palkansaajille, mutta maailman muuttuessa myös sosiaaliturvan perustusten tulisi muuttua. Perustili ja -tulo ovat ainakin osittaisia vastauksia yrittäjyyden ja sosiaaliturvan yhteensovittamiseen.

Yrittäjillä on palkansaajia helpommin mahdollista vaikuttaa tulojensa ajoitukseen. Näin ollen tarveharkintaisen sosiaaliturvan säännöt eivät voi päteä samanlaisina sekä yrittäjille että palkansaajille – mutta vastikkeettomat etuudet voivat. Lisäksi vastikkeeton perustili olisi todennäköisesti huomattavasti matalamman kynnyksen mahdollistaja aloittelevalle yrittäjälle verrattuna nykyiseen starttirahaan.

Joustoa hyvällä alustalla

Esitetty tilimalli on myös kirjanpitotapa ja alusta, jonka puitteissa on mahdollista saavuttaa monenlaisia tavoitteita. Matemaattisesti ajateltuna ja hieman kärjistäen nykyinen suomalainen sosiaaliturvajärjestelmäkin mahtuisi tilimallin sisään, kun parametrit vain säädettäisiin oikeaan asentoon.

Alustana tilimallin keskeinen etu on tehdä sosiaaliturvan rahavirroista näkyviä näin käyttäjän epävarmuutta vähentäen. Ihmiset eivät keskimäärin rakasta epävarmuutta ja sosiaaliturvan tapauksessa epävarmuus on erityisen haitallista; tyyppiesimerkkeinä jatko-opintojen aloittaminen tai osa-aikainen työnteko aiheuttavat epävarmuutta niin maksatuksen kuin maksuviiveidenkin suhteen. Perustili siinä missä perustulokin poistaisi tämän epävarmuuden, koska etuuden maksatus olisi automatisoitu ja riippumaton käytännössä muusta kuin työtulosta.

Pyykkösen ja kumppaneiden redusoitu perustilimalli eli tilimalli, joka korvaisi vain peruspäivärahan, työmarkkinatuen ja opintotuen, olisi vasta ensiaskel. Tilimallin puitteissa sosiaaliturvajärjestelmän selkeyttäminen olisi itseisarvoisesti hyödyllistä, mutta todellinen vaikuttavuus tulisi eläkejärjestelmän ja tilimallin yhdistämisestä. Mallin vaikuttavuuden ja nimenomaisesti elinkaariajattelun kannalta olisikin tärkeää pohtia syvällisemmin tilimallin ja eläköitymisen saranakohta heti alkuvaiheessa.

Voisiko perustilimalli toteutua Suomessa

Uudistaminen on vaikeaa, varsinkin sosiaaliturvan. Järjestelmät yksityiskohtaisesti tuntevat virkamiehet näkevät usein ensin vaikeuksia ja esteitä mahdollisuuksien sijaan. Päättäjät taas pelkäävät pienenkin häviäjäjoukon pitämää kovaa ääntä. Luonnollisesti uudistaminen vaikeutuu entisestään, koska sosiaaliturvan tapauksessa puhutaan usein pienituloisista. Lisäksi nyt järjestelmien vallan kahvassa olevien motiivi on säilyttää nykyinen valtatasapaino – toisin sanoin säilyttää nykyinen järjestelmä ja uudistua rajatusti vain sen puitteissa.

Tästä näkökulmasta viimeaikaiset avaukset niin perustulon, osallistumistulon kuin nyt perustilinkin suuntaan ovat ilahduttavan tervetulleita. Sata-komiteassa jokaisella taholla oli veto-oikeus ja työskentely oli haastavaa. Esimerkiksi yleisestä ansioturvasta ei suostuttu edes keskustelemaan. Vaikka monia muutosehdotuksia Sata-komitean papereista onkin implementoitu, niin muutokset ovat järjestelmän näkökulmasta tyyppiä tårta-på-tårta eikä rakenteissa ole tapahtunut suurempia muutoksia.

Nyt istuvan sosiaaliturvakomitean puitteissa tarvittaisiin aiempaa rohkeampaa ajattelua. Aikaa oli kaksi vaalikautta, nyt jo vähemmän. Eduskuntapuolueiden tahdolla on iso rooli. Jos eduskunnan enemmistä katsoo perustavanlaatuisemman remontin tarpeelliseksi, niin myös tapahtuu. Muussa tapauksessa ihmettelemme sosiaaliturvan monimutkaisuutta ja sekavuutta vielä 2030-luvullakin.

Jaa tämä teksti

Mauri Kotamäki on Keskuskauppakamarin pääekonomisti, joka väitteli vuonna 2017 sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyvistä aiheista.